Psykologian ihmiskuvia

Paluu Hakemistosivulle

Ihmiskäsitys
Meillä jokaiselle muodostuu eletyn elämän pohjalta ja oman ajattelun kautta sisäinen malli eli skeema siitä, millainen ihminen on.
Ihmiskäsitys sisältää oletuksia ja arvostuksia.
Se, millaisena näemme ihmisen yleisellä tasolla, vaikuttaa siihen, miten toimimme arjen tasolla ihmisten joukossa. Vrt. esim. ujon ja rohkean lapsen käsitystä muista ihmisistä.

Tieteellinen ihmiskäsitys
biologinen ihmiskäsitys: elintoiminnot, geenit, ihmisen ja eläimen yhteispiirteet
lääketieteellinen ihmiskäsitys: perustuu terveys-sairaus –käsitteeseen, läh. edellistä
sosiologinen ihmiskäsitys: ihminen yhteisöjen ja yhteiskunnan jäsenenä, kulttuurissa
psykologinen ihmiskäsitys: yhdistää edellisiä, selvittää syitä ihmisen käyttäytymiselle, ihmiskäsityksen perusteet vaihtelevat eri teorioissa

Ihmiskuva
Tieteellisessä tutkimuksessa jokaisen tutkijan taustalla vaikuttaa hänen subjektiivinen ihmiskäsityksensä.
Ihmiskäsitys suuntaa tutkijan ajattelua ja sitä, mikä teoreettinen lähtökohta häntä kiinnostaa.
Tutkija pyrkii tiedostamaan olettamuksensa.
Tieteellisen tutkimuksen tuloksista syntyy teoriaan nojautuva ihmiskuva, joka pyrkii teorian sisällä objektiivisuuteen ja ristiriidattomuuteen.

Psykologian koulukunnat
Psykologian historian aikana eri tyyppiset lähtökohdat ovat innostaneet tutkijoita.
Jokaisen koulukunnan taustalla on tietyllä tavalla painottunut ihmiskäsitys.
Koulukuntien piirissä tehty tutkimus on tuottanut erilaisia ihmiskuvia.
Esimerkiksi teoriat eroavat toisistaan sen suhteen, nähdäänkö ihminen aktiivisena vai passiivisena.

Behavioristinen ihmiskuva
Koulukunnan vaikuttajahahmoja Watson, Skinner, Bandura.
Valtakautta vuosisadan alusta 1950-luvulle.
Pyrkimys luonnontieteiden tavoin objektiivisin mittauksin todennettaviin tutkimustuloksiin.
Tutkittiin ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistä.
Oppimisen korostus. Oletettiin, ettei ihmismieltä voida tieteellisesti tutkia. Mieli on musta laatikko.
Ihminen nähtiin passiivisena ympäristön ärsykkeiden vastaanottajana.
Ympäristö säätelee sitä, millainen ihmisestä tulee - eivät esim. geenit.
Ihmisen käyttäytymistä voidaan ohjata palkkioilla ja rangaistuksilla. Oppiminen muovaa ihmisen persoonallisuutta.

Banduran sosiaalisen oppimisen teoriassa ihmisen oma aktiivisuus alkaa tulla esiin ja lähestyy kognitiivisen psykologian ihmsikuvaa.

Psykoanalyyttinen ihmiskuva
Freud (1856-1939)
Keskeistä: Tiedostamaton sielunelämä, varhaislapsuuden kokemukset ja ihmisen jatkuva sisäinen kamppailu mielihalujen ja ympäristön
rajoitusten välillä (psykodynamiikka).
Psykoanalyyttista lähestymistapaa on pidetty myös maailmankatsomuksena.
Keskittyi ihmisen sisäisyyteen, psyykeen.

Psykodynamiikka
Freud jakoi ihmismielen kolmeen osaan:
tietoinen: mielessä olevat ajatukset, tunteet yms.
esitietoinen: kokemukset, muistot yms. mieleen tarvittaessa palautuva
ja tiedostamaton: torjutut pelot, tunteet ja viha, kätketyt seksuaaliset toiveet yms.
Korosti sitä, että tiedostamaton vaikuttaa voimakkaasti ihmisen toimintaan.
Freud kehitti teoriaansa psyyken rakenteesta:
ID: tiedostamaton (se), torjuttujen toiveiden ja kompleksien varasto, olemassa syntymästä asti, pyrkii mielihyvään, psyyken biologinen puoli
EGO: tietoinen minä, järkeily, normaalitilanteista selviytyminen, defenssit
SUPEREGO: yliminä, tietoisuuden kaikilla tasoilla, ”omatunto”, moraali, jo lapsena opittu

Persoonallisuudelle on keskeistä rakenteen eri osien välinen jännitteinen suhde.
Korostaa lajikehityksen merkitystä ja pitää osaa psyyken sisällöstäkin geneettisesti periytyvänä (vietit: libido eli elämänvietti ja thanatos eli kuolemanvietti)
Ratkaisemattomat sisäiset ristiriidat aiheuttavat ihmiselle ongelmia, jotka ratkeavat tiedostamalla ja käsittelemällä traumat uudelleen.

Psykoanalyysin jatkokehitys
Jung: analyyttinen psykologia, Adler: individuaalipsykologia, Mahler: objektisuhdeteoria, Erikson: egopsykologia
Psykoanalyysi jätti lähtemättömän jäljen psykologian ihmiskuvaan. Tiedostamattoman rooli ja varhaislapsuuden merkitys ovat keskeisiä
myöhemmissäkin teorioissa, vaikkakin merkityksen painoarvo olisi muuttunut.

Piirreteorioiden ihmiskäsitys
Ihmisen persoonallisuuden piirteitä luokiteltu jo antiikin ajoilta.
Oletettiin, että ihmiset voidaan jakaa persoonallisuusluokkiin piirteiden avulla.
Eysencin tyypittely: introversio ja ekstroversio, tasa-painottomuus ja tasapainoisuus sekä neuroottisuus.
Big Five - kokoava synteesi: ulospäinsuuntautuneisuus, ystävällisyys, tunnollisuus, tasapainoisuus ja avoimuus.
Piirteitä helppo mitata, mutta mitä ne kertovat?

Humanistisen psykologian ihmiskuva
1950-luvulta alkaen, merkittäviä tutkijoita Rogers, Maslow, Frankl
Keskeistä näkemys ihmisestä sisäisesti tavoitteellisena ja itseään toteuttavana ainutlaatuisena olentona.
Ihminen pyrkii hyviin tavoitteisiin. Sisäinen harmonia ja luovuus tärkeitä.
Psykologian tehtävä ymmärtää ihmistä yksilön omien subjektiivisten kokemusten kautta.
Uskotaan, että ihmisellä on tahdon vapautta säädellä itse omaa toimintaansa ja parantaa itse psyykeänsä ja toteuttaa itseään yhä tyydyttävämmin ja mielekkäämmin.
Arvosteltu ylioptimistisesta suhtautumisesta.

Kognitiivisen psykologian ihmiskuva
1950-luvulta eteenpäin. Tutkijoita mm. Piaget, Barlett, Gogne, Graig, Lazarus, Guidano & Liotti
Keskeistä: Ihminen on aktiivinen ja tavoitteellinen suhteessa ympäristöönsä

Korostetaan oppimisen merkitystä, mutta toisessa valossa kuin behaviorismissa. Oppija itse toimii aktiivisena.
Ihmisen aktiivisuudessa korostetaan, että ihminen ohjaa tietoisesti omaa oppimistaan, käsittelee tietoa, luo sisäisiä malleja, mallihierarkioita, kieli ja ajattelu ratkaisevan tärkeitä oppimisessa, ihminen on sisältä käsin ohjautuva
Oppija voi vaikuttaa psyykkisen työn kautta omaan oppimiseensa.
Ihmisen ja ympäristön välinen vuorovaikutus vaikuttaa oppimiseen. Huomio on kiinnittynyt oppimisympäristöihin ja opiskeluvälineisiin.
Tutkitaan opiskelustrategioita - tutkimuksessa keskitytään sisäisiin tapahtumiin.
Konstruktiivinen oppimisnäkemys: oppiminen tiedon rakentamisena.

Kritiikissä nähty painotukset liian rationaalisina, järkeä korostavina.

Systeemiteoreettinen näkemys
1990-luvulla yleisen systeemiteorian psykologinen sovellus, jossa pyritään yhdistämään samaan kokonaisuuteen eri tason toimintojen kuvauksia ja löytämään osatoimintojen kytkentöjä toisiinsa ja kokonaisuuteen.
Systeemiteoreettinen kuvaus sopii tiedonalojen yhdistämiseen ja monitieteisten tutkimusten kuvaukseen.

Paluu Hakemistosivulle