Teoreetikoita

Paluu Hakemisto-sivuille

Kehityspsykologian teorioita
 Sigmund Freud (1856-1939): Psykoseksuaalinen kehitys
 Erik H. Erikson (s. 1902): Psykososiaaliset kriisit
 Robert Havighurst (teoria 1970-luvulla): Kehitystehtäväteoria
 Daniel J. Levinson (teoria 1970-luvulla): Elämänkaaren siirtymät
 Jean Piaget (1896-1980): Ajattelun kehitysvaiheet
 Lawrence Kohlberg (1927-1987): Moraalikehitys
 John Bolby (teoria 1950-luvulla): Kiintymyssuhdeteoria
 Mary Ainsworth (teoria 1978): Kiintymyssuhteen luonne
 Margaret Mahler (1897-1985): Psykologinen syntymä
 Daniel Stern (teoria 1985): Persoonallisuuden minärakenteet
 Vittorio F. Guidano ja Gianni Liotti (teoria 1980-luvulla): Minärakenneteoria

Freud
 Korosti varhaislapsuuden merkitystä kehityksen kivijalkana
 kaikki koettu vaikuttaa myöhempään kehitykseen
 varhaiset negatiiviset kokemukset ja tunteet vaikuttavat myöhempään psyykkiseen hyvinvointiin
 torjutut tiedostamattomat asiat voivat aktivoitua tietyissä tilanteissa

Freud
 Psykoseksuaalinen kehitys
 Oraalinen vaihe 0-1 v: suun alueen tapahtumat tärkeitä. Lapsi ”ottaa maailman suuhunsa.” Mielihyvän tunteet suun kautta.
 Anaalinen vaihe 1-3 v: Peräsuolen hallinta. Antaminen ja pidättäminen. Mielihyvä keskittyy peräaukkoon, ulostamiseen.
 Fallinen vaihe 3-6 v: Tietoisuus sukupuolesta herää. Mielihyvä sukupuolielimien kautta. (4-7 -vuotiaan oidipaalikriisi: musta-sukkaisuus saman sukup. vanhempaan voitetaan samaistumalla)
 Latenssi vaihe 6-12 v: Seksuaalisuuteen liittyvä kehitys vähäistä ja torjuttua. Koulu ja ystävyyssuhteet tärkeitä.
 Genitaalivaihe 12-14 v: Eroottiset tunteet kehittyvät. Aluksi kaukaiset idolit, vähitellen aikuisen seksuaalinen identiteetti. Mielihyvä sukupuolielimistä.

Erikson
 Taustana psykoanalyysin pohjalta minän kehitystä painottava egopsykologia sekä elämänkaaripsykologia.
 Taustana myös taiteen ja kulttuurien tutkimus.
 Teoriassa kahdeksan kehityskriisiä, jotka ovat yleis-maailmallisia ja seuraavat toisiaan samassa järjestyk-sessä. Ratkaisumallit vaihtelevat eri kulttuureissa.
 Kriisin läpityöskentely luo myönteiset edellytykset seuraavan vaiheen kehitykselle. Varhaisimmat kriisit ratkaisevimpia koko myöhempää kehitystä ajatellen.

Havighurst
 Kussakin ikävaiheessa ihmisellä selvitettävänä tietyt kehitystehtävät (kehityshaasteet).
 Kehitystehtävien taustalla: fyysinen kypsyminen, yksilön omat arvot ja tavoitteet sekä ympäristön paineet. Esim. nuoruusiällä oman ruumiin hallinta, sukupuoliroolin omaksuminen, itsenäinen tunnesuhde aikuisiin, perheen perustamisen valmius, oman arvomaailman ja moraalin kehittäminen.
 Kehitystehtävien ratkaisut ohjaavat yksilön persoonallisuuden kehitystä. Ratkaisut ovat kulttuurisidonnaisia.

Levinson
 Tutki aikuisiän kehitystä ja kehitti teorian elämänkaaren siirtymävaiheista.
 Siirtymävaiheissa ihmisen suhde muihin, itseen ja elämään muuttuu ja näin myös elämänrakenne muuttuu.
 Siirtymävaiheiden välillä on tasaisempia jaksoja.
 Siirtymävaiheita 17-22 v: aikuisuuden siirtymä; 28-32 v: kolmenkymmenen siirtymä; 40-45 v: keski-iän siirtymä; 60-65 v: vanhuuden siirtymä.

Piaget
 Havainnoimalla omien lastensa kehitystä hahmotteli kognitiivisen kehityksen vaiheteoriansa.
 Osoitti, miten säännönmukaista lapsen älyllinen kehitys on. Lapsen oma toiminta on merkityksellistä.
 Kehityksen perustana ovat sisäiset mallit (skeemat). Uusissa tilanteissa lapsi hyödyntää aiempia tietojaan: assimilaatio eli uuden tietoaineksen sulauttaminen vanhaan ja akkomodaatio (mukauttaminen) eli tapahtuma, jossa koko tietorakenne muuttuu uuden tiedon nivoutuessa vanhaan.
Piaget: Ajattelun kehitysvaiheet
 sensomotorinen vaihe 0-2 v: lapsi oppii yhdistämään havainnot ja liiketoiminnat.
 esioperationaalinen vaihe 2-7 v:
 esikäsitteellinen vaihe 2-4 v: Päättely omien toiveiden värittämää ja analogioihin perustuvaa (saman kaltaiset asiat oletetaan samanlaisiksi). Kuvitteluleikit alkavat.
 intuitiivinen vaihe 4-7 v: Välitön havainto ohjaa ajattelua. Ajattelu egosentristä (omasta näkökulmasta lähtevää).
 konkreettisten operaatioiden vaihe 7-11 v: Lapsi osaa nähdä asian useasta, myös muiden ihmisten, näkökulmasta. Loogisuus lisääntyy. Ajattelu vielä sidoksissa konkreettiseen todellisuuteen.
 formaalisten operaatioiden vaihe 11-15 v: Ajattelu vapautuu välittömästä todellisuudesta. Ajattelun abstraktius lisääntyy. Useiden näkökulmien yhtäaikainen huomioiminen. Mielikuvat ja muisti laajentavat ajattelua. Eettinen ja moraalinen arviointi onnistuu.

Kohlberg
 Moraalikäsitykset muuttuvat iän mukana. Haastattelututkimuksen perusteella Kohlberg erotteli kolme moraalikehityksen tasoa:
 Esisovinnaisen moraalin taso: Teon arviointi seurausten perusteella. Rangaistuksen pelko tai saatava hyöty ohjaavat toimintaa.
 Sovinnaisen moraalin taso: Yhteisön säännöt ohjaavat toimintaa.
 Periaatteellisen moraalin taso: Otetaan huomioon moraalisääntöjen suhteellisuus ja tilannesidonnaisuus.

Bolby
 lapsella on tunnesiteeseen, hoitajaan kiintymiseen, synnynnäinen valmius
 kiintymyskausi kestää n. 3 ensimmäistä vuotta
 kiintymyksen perusmallit muodostuvat
näitä on tutkittava luonnollisissa olosuhteissa
 rinnastus eläinten leimaantumiseen

Ainsworth
 Tutkimus lapsen kiintymyssuhteen laadusta vierastilannemenetelmän avulla.
 turvallisesti kiintyneet (Suomessa n. 2/3 lapsista)
 turvattomasti kiintyneet:
 välttävästi kiintyneet (Suomessa n. 1/5)
 vastustavasti kiintyneet (ambivalentti)
 epäjohdonmukaisesti kiintyneet (disorientoitunut)
 Kiintymyssuhteen luonne säilyy leikki-ikään.
 Pohja myöhemmille ihmissuhteille ja käsitykselle itsestä vuorovaikutussuhteissa
 Käsitys toisesta syntyy. Tunteiden säätely ja ilmaisu kehittyvät.
Mahler
 Minäkokemuksen pohja luodaan 0-3 v.
 Esivaiheet:
 Heräämisvaihe  virittyminen vuorovaikutukseen 0-1 kk
 Esivaihe symbioosi  kokemus sulautuu hoitajaan 2 kk alkaen, purkautuu 6 kk alkaen.
 Erillistymis- ja yksilöllistymisprosessi
 Eriytymisvaihe  kehominän muodostuminen ja fyysisen erillisyyden kokeminen 5-10 kk
 Harjoitteluvaihe  liikkuminen, kokeilu, kaikkivoipaisuuden tunteita, mielikuvat äidistä, turvallisuuden tankkaaminen 8-15 kk
 Uudelleen lähentyminen  sisäsyntyinen eroahdistus, riippumattomuuden ja tarvitsevuuden ristiriita 15-24 kk
 Yksilöllisyyden kiinteytymisvaihe 3. ikävuosi  uhmakohtauksia, oman erillisyyden hyväksyminen

Stern
 painotti varhaisvuosien perustavaa merkitystä
 vauvan aktiivisuus vuorovaikutussuhteissa
 persoonallisuuden rakenteet muotoutuvat lapsen aktiivisen tiedonkäsittelyn pohjalta vuorovaikutussuhteissa (kognitiot)
 aluksi kehittyy ydinminä: voimakkaat perustuntemukset sisältävä rakenne
 sen jälkeen tiedostetummat minä-rakenteet
Stern pienen vauvan maailmasta
 Vauvan maailmassa avautuu vähitellen uusia kokemisen ja ilmaisemisen tasoja:
 ensimmäiset viikot: Tunteiden maailma
 vuoden ikäiseksi: Läheinen sosiaalinen maailma
 puheen alkuun asti: Mielenmaisemien maailma
 toisen ikävuoden lopulla: Sanojen maailma
 puheen kehittyessä: Kertomusten maailma

Guidano ja Liotti
 yksilön kerrokselliset minärakenteet:
 sanaton ydinminä: varhaiset vuorovaikutussuhteet
 sen suojarakenteet (defenssit) ja asenteet itseen
 viimeksi kehittyy selviytymiskeinot (hallinta l. coping)  toimiminen ympäristössä
 persoonallisuuden kerrokset jatkuvasti muuttuvassa vuorovaikutuksessa keskenään

Paluu Hakemisto-sivulle